Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Uusia lääkkeitä autismiin?

| 0 comments

Tällä viikolla on uutisoitu kahdesta uudesta potentiaalisesta lääkkehoidosta autismiin. Toinen lääkkeistä on IGF-1 eli insuliininkaltainen kasvutekijä 1, joka on kasvuhormonin vaikutusten tärkein välittäjä elimistössä.

Tutkimuksen otsikointi on sinänsä hieman harhaanjohtava, että sitä tutkitaan vain deleetio 22q13 -oireyhtymässä, johon sisältyy kyllä autisminkaltaisia oireita, mutta paljon muutakin, esimerkiksi tietynlaiset kasvonpiirteet sekä yleensä älyllinen kehitysvammaisuus. IGF-1:tä on tosin ehdotettu hoidoksi myös muuntyyppiseen autismiin, sillä autisteilla on usein matalat tasot.

Toinen lääkkeistä, GRN-529, vaikuttaa glutamaattiin, erääseen aivojen välittäjäaineeseen. Kuten ihmiskokeet aloittavaa IGF-1:tä, sitäkin on toistaiseksi tutkittu vasta hiirillä, eli lääkkeen mahdollinen markkinoille tulo on vielä vuosien päässä, jos se tapahtuu koskaan. Eläimillä lääke näytti normalisoivan sosiaalista kommunikaatiota.

Autismi on lääkeyhtiöille houkutteleva alue. Yhdysvalloissa arviot sen yleisyydestä vain kasvavat kasvamistaan ja uusin arvio on 1/88 eli yli prosentti. Autismiinhan ei ole olemassa mitään “täsmälääkkeitä”, vaikka Yhdysvalloissa neuroleptit risperidoni (Risperdal) ja aripipratsoli (Abilify) onkin hyväksytty hoitamaan autististen lasten ärtyisyyttä.

Käytännössä koululääketiede hoitaa hankalasti käyttäytyviä autisteja erityisesti neurolepteillä ja muilla psyykenlääkkeillä (vaikka niihin liittyy paljon ongelmia). Joistain nootroopeista kuten pirasetaamista voisi alustavien tutkimusten mukaan olla apua, mutta niitä harvoin käytetään.

Vaihtoehtolääketieteellä konsteja löytyykin sitten enemmän, etenkin erilaiset vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja aminohapot sekä gluteeniton/kaseiiniton ruokavalio. Joidenkin tehosta on alustavaa näyttöä, toisista ei. Myös kelaatiota eli raskasmetallien poistamista elimistöstä on käytetty, vaikka se onkin erittäin kiistanalainen ja jopa vaarallinen hoito.

Käytännössä autismin hoito on eettisesti hyvin mutkikas alue. Suuri osa hoidettavista on lapsia ja toisaalta aikuinenkaan autisti ei välttämättä pysty kommunikoimaan suostumustaan hoitoon.

On usein vaikea sanoa, millaiset oireet haittaavat henkilöä itseään ja mitä halutaan hoitaa siksi, että ne ovat esimerkiksi vanhempien tai hoitajien kannalta ongelmallisia. Toiset autismiaktivistit (sekä vanhemmat että autistit itse) pitävät autismia vamman sijaan enemmän erilaisena tapana elää, mikä ei siis tarvitse parannuskeinoa. Toisaalta osa vaikeasti autistisista voi olla jopa hyvin väkivaltaisia.

Joskus autistien (ja esimerkiksi kehitysvammaisten) “ongelmakäytös” taas on seurausta jostakin vaivasta, jota tämä ei osaa kommunikoida mutta joka voitaisiin hoitaa, kuten autisteilla yleiset vatsavaivat. Joissain tapauksissa äkillisesti pahentuneiden käytösongelmien takana on ollut akuutti infektio.

Kannattaa lukea myös tämä blogitekstini.

Leave a Reply

Required fields are marked *.