Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Umpparileikkaukset (melkein) historiaa?

| 0 comments

Viime viikolla uutisoitiin, että uuden katsausartikkelin mukaan paras hoito komplisoitumattomaan umpilisäkkeentulehdukseen ei yllättäen olisikaan leikkaus – vaan antibiootit. Useimmissa tapauksista tulehdus paranee pelkillä antibiooteilla. Osalla sairaus uusii ja tarvitaan lisää antibiootteja tai päädytään lopulta leikkaukseen, mutta umpisuolen puhkeamisia tai muita vakavia haittoja esiintyi yllättävän vähän.

Ei ole selvää, voiko tutkimuksesta todella vetää sen johtopäätöksen (kuten tuonkin jutun otsikossa tehtiin), että antibiootit ovat paras hoito umpisuolentulehdukseen. Sen sijaan se kyllä kyseenalaistaa sen yleisen dogmin, jonka mukaan leikkaus on ainoa järkevä hoito ja antibiooteilla yritetään pärjätä vain silloin, kun leikkaukseen liittyisi isoja riskejä tai se ei olosuhteiden takia ole lainkaan mahdollinen.

Umpilisäkkeen poisto on varsin turvallinen rutiinileikkaus. Isompia ongelmia esiintyy yleensä vain niillä, joiden umpisuoli on jo puhjennut ja jotka siis edelleen tarvitsevat kiireellisen leikkauksen hengen pelastamiseksi. Tutkimuksessa antibiooteilla hoidetuilla oli kuitenkin melkein kolmannes vähemmän komplikaatioita.

Uutinen on joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen. Lääketieteessä on paljon dogmia, joista monet ovat vanhempia kuin kunnon tieteelliset tutkimukset. Toiset perustuvat ainoastaan ns. maalaisjärkeen, joka lääketieteessä usein toimii hyvin huonosti, huonommin kuin mielestäni lääkärit tai potilaat kummatkaan osaavat aavistaa.

Joskus voi käydä jopa niin, että standardina pidetty hoito osoittautuukin huonommaksi kuin ei hoitoa lainkaan. Esimerkiksi viime syksynä uutisoitiin, että Yhdysvalloissa tyypillinen idiopaattisen keuhkofibroosin (IPF:n) kolmoishoito (asetyylikysteiini, prednisoni ja atsatiopriini) olikin kaikilla mittareilla murskaavasti lumelääkettä huonompi – esimerkiksi paljon enemmän sairaalapäiviä sekä yli 10-kertainen kuolleisuus.

Tällaiset tutkimustulokset ovat erittäin tärkeitä. Monet muutkin nykyään käytössä olevista hoidoista ennen pitkää osoittautuvat paljon kuviteltua huonommiksi. Itse uskon, ettei mene kauaakaan, kun ihmetellään, miten joskus on voitu ajatella, että autoimmuunisairauksien hoito immuunijärjestelmän toimintaa lamaavilla lääkkeillä olisi hyvä idea.

Dogmia liittyy myös monien eri sairauksien diagnoosiin. Esimerkiksi päänsärkyjen sekä poskiontelontulehduksen diagnostiikkaan liittyy monia uskomuksia – X viittaa siihen, että aiheuttajana on Y – jotka on myöhemmin osoitettu vääriksi. Valitettavasti monet lääkärit saattavat jatkaa dogmien seuraamista vielä kauan, jopa vuosikymmeniä, sen jälkeen, kun ne on osoitettu vääriksi, koska harva lääkäri lukee tieteellisiä tutkimuksia.

Hiljattain luin W. Somerset Maughamin (joka opiskeli vuosia lääkiksessä) 1915 julkaistun klassikkoromaanin Of Human Bondage, joka on mielenkiintoinen ajankuva etenkin lääketieteen osalta. Siinä eräs vanha lääkäri ei millään halua uskoa aseptiikkaan (steriiliyteen), vaan pitää sitä ohimenevänä muotivirtauksena.

Leave a Reply

Required fields are marked *.