Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: Mielen ja rakkauden kasvit

| 0 comments

Sinikka Piipon ja Ulla Salon kiehtovasti nimetty Mielen ja rakkauden kasvit tarttui pari vuotta sitten mukaani Kirjan ja ruusun päivästä pilkkahintaan, mutta päädyin lukemaan sen vasta nyt. Runsaasti valokuvilla ja vanhojen kasvikirjojen piirroksilla monivärikuvitetun kovakantisen opuksen normaalihinta on selvästi korkeampi, tosin nyt painos taitaa olla loppunut.

Olen lapsesta asti tykännyt lukea yrttikirjoja ja tämä vetosi minuun erityisesti sillä, että se kertoo myös kasvien vaikutusten tieteellisiä taustoja, esimerkiksi mihin kemikaaleihin vaikutukset perustuvat ja mihin välittäjäaineisiin tai reseptoreihin ne vaikuttavat. Myös biologinen ja kansanperinteen näkökulma käydään läpi – valitettavasti myös homeopatian.

Kirja on jaettu osiin, esimerkiksi adaptogeenit, afrodisiaakit, nootroopit sekä huumekasvit, vaikka moni kasvi tietysti sopisi useampaankin luokitukseen. Kirjan nimestä huolimatta kasveista listataan kaikki mahdolliset vaikutukset (esim. kipua tai vatsavaivoja lievittävät), ei vain mieleen vaikuttavat.

Huumekasveista kerrotaan ihailtavan neutraalisti ja etnobotaniseen tyyliin, varoituksetkin ovat useimmissa tyyliin “ei suositella alle 18-vuotiaille tai raskauden aikana”. Useiden aineiden laittomuudesta kirja ei kerro. Noin yleisesti kasvien haittoja, etenkin lääkeyhteisvaikutuksia, olisi kyllä voitu käsitellä enemmänkin.

Mielen ja rakkauden kasvit on sisällöltään hyvin mielenkiintoinen, mutta ei valitettavasti erityisen hyvin kirjoitettu, vaikka sisältö onkin järjestelty selkeästi. Kieli on melko tönkköä ja usein kliinistä (miksi sanoa inhiboida kun voi sanoa estää?) sekä täynnä anglismeja kuten noradrenaliinin nimittäminen norepinefriiniksi sekä runsaat z:t ja x:t kemikaalien nimissä.

Seassa on myös virkkeitä, jotka aiheuttivat nauruntyrskähdyksiä, koska niissä ei ole sisällöllisesti mitään järkeä! Kustannustoimittajaa olisi kaivattu. Kirjan tiedoissa on muutama selvä virhekin, esimerkiksi väite siitä, että ginseng sisältäisi B12-vitamiinia.

Kirjan lopussa on pitkä lähdeluettelo – joitain tieteellisiä artikkeleita, mutta etenkin yrttikirjoja – mutta valitettavasti niihin ei tekstissä viitata mitenkään. Ei puhuta yksittäisistä tutkimuksista, vaan vaikutuksista yleensä. On siis vaikea saada selville, mistä jokin tietty väite on peräisin.

Kirjaa voi kyllä suositella, onhan se kaunis ja kiehtova, mutta sillä varauksella, että kaikki tiedot kannattaa tarkistaa muualta. Mikä nyt tietysti on hyvä neuvo kaikkien lähteiden suhteen.

Leave a Reply

Required fields are marked *.