Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Katsaus uutisiin MS-taudin syistä ja hoidoista

| 0 comments

Minun on pitänyt kirjoittaa MS-taudin hoitoja käsittelevistä uutisista ja uusista tutkimuksista jo monta kuukautta, mutta se on jotenkin jäänyt. MS-tautihan on Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassa mukana, mitä on ihmetelty, koska eihän se ole “tuntematon” tai kiistanalainen sairaus. Usein diagnoosin saamisessa kuitenkin vie kauan ja sairauden syistä ja hoidoista kiistellään.

Oma näkemykseni on, että hoidoista pieniannoksinen naltreksoni (LDN) on aivan ylivoimainen, niin tehon kuin turvallisuuden puolesta, vaikka tutkimuksia toistaiseksi onkin tehty vähän. Mielenkiinnolla olen tosin seurannut myös tutkimusta aiheesta krooninen keskushermoston laskimovirtauksen vajaavuus eli CCSVI, vaikka en missään määrin vakuuttunut tästä aivoverenkiertoon liittyvästä teoriasta olekaan. Sen verran näyttöä siitä kuitenkin on, että sitä on syytä pitää silmällä.

CCSVI:tä käsiteltiin hiljattain paljon eräässä konferenssissa, jossa postereina ja abstraktit julkaistut tutkimukset ovat luettavissa PDF:nä. Aihetta tutkitaan jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Kannattaa tietysti huomioida, että konferensseissa julkaistut tutkimukset eivät ole vertaisarvioituja!

Esim. erään tutkimuksen mukaan 70% potilaista oli paremmassa kunnossa 6 kk hoidosta. MS-taudin tyyppi ei vaikuttanut hoitovasteeseen. Osa potilaista voi heti hoidon jälkeen paremmin, mutta kunto huononi myöhemmin. He (ja ne joita hoito ei auttanut) olivat keskimäärin olleet selvästi kauemmin sairaita kuin paremman vointinsa säilyttäneet. Hoitotulokset eivät kuitenkaan olleet missään määrin mullistavia, suurin osa sai vain vähän apua oireisiinsa.

Saksalaistutkimus esittää, että MS-taudin syntymekanismiin liittyisivät suolistobakteerit. Voi kuulostaa oudolta, mutta suolisto ja suolistobakteerithan ovat yksi kaikkein suosituimpia tutkimusaloja tällä hetkellä ja ne hiljattain yhdistetty myös mm. diabetekseen.

Eräs hiljattain julkaistu artikkeli esittää, että MS-tauti ei olisikaan immuunijärjestelmän vaan rasva-aineenvaihdunnan sairaus, siitä lisää täällä.

Tutkimuksissa on myös useita lääkkeitä, jotka muistuttavat paljon jo MS-taudin tai muiden autoimmuunisairauksien hoidossa käytettäviä lääkkeitä, kuten teriflunomidi ja lakinimodi. Potentiaalisesti erittäin lupaavalta vaikuttaa okrelitsumabi, joka hillitsee B-solujen toimintaa.

Lisäravinteista on tullut hieman lisää näyttöä N-asetyyliglukosamiinin käytöstä. Lisäksi dimetyylifumaraatista on uudehko tutkimus. Käsittääkseni dimetyylifumaraattia ei ole myynnissä, mutta karnitiinifumaraatti, kuten kaikki karnitiinijohdannaiset, on suosittu lisäravinne mm. MS-taudin hoidossa (itseäni se auttoi CFS/ME:n aiheuttaman uupumuksen lievittämisessä ensin selvästi enemmän kuin muut karnitiinit, mutta teho jostain syystä ajan myötä katosi, toisin kuin muilla karnitiineilla).

On syytä muistaa, että kaikki mainitsemani tutkimukset ovat alustavia, monet myös pieniä. Usein myöhemmissä tutkimuksissa vastaavia tuloksia ei enää saadakaan. Silti jos olisin MS-potilas, harkitsisin vakavasti N-asetyyliglukosamiinin käyttöä, koska se lienee vaaratonta ja ainakin ulkomailta tilattuna varsin edullista. Suomesta sitä ei välttämättä saa. CCSVI-hoitoa sen sijaan en harkitsisi.

Kieltämättä hieman kateeksi käy, että MS-tautia tutkitaan näin paljon (mikä tietysti on ehdottoman hyvä juttu!), verrattuna omaan sairauteeni (CFS/ME), joka on hyvin samanlainen, moninkertaisesti yleisempi, mutta saa vain pienen murto-osan tutkimusmäärärahoista (ja niistäkin suuri osa menee silkkaan humpuukiin). Molempien sairauksien hoidossa toivoisin tosin enemmän tutkimuksia immunostimulanteista verrattuna immunosuppressantteihin.

Leave a Reply

Required fields are marked *.