Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Neulakammo voi viedä hengen

| 14 Comments

Pakko kai se on nyt itselleen myöntää: minulla on neulafobia, vaikka en pelkää neuloja. Miten se on mahdollista?

Neulakammo (needle phobia tai trypanofobia) on siitä hassu termi, että se viittaa ihmisiin, jotka pelkäävät neuloja sekä sellaisiin, jotka eivät niitä pelkää, mutta voivat saada niistä ikävän vasovagaalireaktion, jonka aiheuttaa parasympaattinen hermosto, sympaattisen hermoston vastavaikuttaja. Sen seurauksena verenpaine romahtaa ja tajunta voi mennä. Pahimmillaan voi seurata kouristuksia ja jopa kuolema, mutta jälkimmäinen on onneksi hyvin harvinaista. Reaktio voi tulla heti tai jopa tuntien viiveellä.

Jos minulta otetaan verikokeita istuviltaan, saan lähes aina vasovagaalireaktion. Silmissä alkaa sumeta, heikottaa, oksettaa, hiki valuu. Siksi pyydänkin kokeet aina tehtäväksi makuuasennossa. Pelkkä makuuasento ei kuitenkaan vielä takaa, ettei reaktiota tule. Papakoe tehdään makuuasennossa ja siinä sain silti reaktion.

Silti en pelkää neuloja. En ole koskaan epäröinyt mennä rokotuksiin enkä verikokeisiin, en edes silloin kun tiedossa on ollut 25 purkkia (täällä Hollannissa veret käytetään paljon säästeliäämmin kuin Suomessa, joten purkkimäärätkin ovat selvästi vähäisempiä). Olen myös harkinnut sairauteeni hoitoja, jotka vaatisivat joko suonensisäistä annostelua tai sitä, että pistäisin itse itseäni.

Osa neulafoobikoista kuitenkin pelkää. Pahimmillaan ihmiset sortuvat jopa väkivaltaan tai hyppäävät ikkunasta (kirjaimellisesti!) välttääkseen neulanpiston.

Voisi kuvitella, että psykoterapia tai hypnoosi olisi tehokas apu piikkikammoon. Se voikin lievittää pelkoreaktiota, mutta ei itse vasovagaalista reaktiota. Terapiassa ongelma on myös se, että pelkkä neuloista puhuminen tai niiden ajatteleminen voi saada verenpaineen laskemaan (ja tämä tosiaan voi harvoilla ihmisillä olla jopa vaarallista). Kehon rentouttaminen puolestaan jopa lisää riskiä verenpaineen romahtamiseen.

Itse jouduin tämän reaktion nolona huomaamaan hankittuani viime viikolla verensokerimittarin (minulla on siis hypoglykemia, ei onneksi diabetes). Ajatus siitä, että joudun pistämään sormeeni pikkuriikkisellä neulalla on ihan okei. Ongelmat tulivat kuitenkin siinä vaiheessa, kun aloin lukea laitteen käyttöohjeita. Olen lukenut elämässäni kymmeniätuhansia sivuja lääketieteellistä kirjallisuutta, mutta tankatessani ohjeita siitä, miten törkkäisin itseäni tällä minikokoisella piikillä, minun tuli erittäin huono ja heikottava olo.

Onneksi itse homma meni lopulta vaivatta. Mieheni luki ohjeet huolellisesti läpi ja tarjoutui jopa piikittämään itseään ensin. Näin teimmekin ja pystyin jopa katsomaan tapahtumaa ongelmitta. Sen jälkeen tein saman itselleni, hieman kädet hikoillen, mutta ongelmitta. Se ei tuntunut juuri miltään. Verenpainekaan ei laskenut ainakaan havaittavasti.

Neulakammon uskotaan olevan ainakin osittain geeneissä, sillä sitä esiintyy usein samassa perheessä. Jopa 10 % väestöstä (5-20 %) on arvioitu kärsivän jonkinasteisesta neulafobiasta. Monella heistä se vaarantaa terveyden, vaikka verenpaine ei laskisikaan vaarallisen paljon.

Pahin yhdistelmä on tietysti se, jos neulapelkoinen sairastuu simerkiksi ykköstyypin diabetekseen, mutta ei pysty pistämään itseensä insuliinia. Moni jättää verikokeet ja rokotukset, jopa syöpähoidot väliin. Tuskin vaikea, adrenaliinipistosta vaativa allerginen reaktio + piikkikammokaan kovin hyvä yhdistelmä on, varsinkin jos verenpaine on jo laskemassa.

Lääkärien ja läheisten naureskelu, epäily tai pahimmillaan esimerkiksi ihmisen tahdonvastainen kiinnipitäminen voivat pahentaa pelkoa entisestään! Neulafoobikko ei ole typerä, lapsellinen tai nössö. Kyseessä ei välttämättä ole edes lainkaan psyykkinen reaktio, vaikka ihminen itse uskoisikin näin olevan!

Auttaako neulojen pelkoon mikään? Osalla ihmisistä pelon/vasovagaalireaktion syynä on se, että pisto aiheuttaa enemmän kipua kuin muille ihmisille. Tähän on kehitetty erilaisia puudutusvoiteita sekä värinällä ja kylmyydellä kipua lievittävä Buzzy. Näistä kertoo lisää ansiokas Needle Phobia Page. Jääpalakin voi auttaa. Joskus suositellaan rauhoittavia lääkkeitä, verenpainetta nostavia lääkkeitä, beetasalpaajia tai sydänlääke atropiinia ennen pistotapahtumaa.

Verenpaineen laskua voi yrittää estää hoitamalla pistokset makuuasennossa ja mahdollisesti vielä jalat kohotettuina. Lisäksi lihasten jännittäminen ja jalkojen ristiminen auttaa – mutta itse pistoskohta pitäisi kuitenkin pitää rentona, mikä on jossain määrin vaikeaa ja tätä suositellaankin harjoittelemaan etukäteen.

Kannattaa lukea myös kuolemaan johtavaa hermostosairautta sairastavan Bethin kuvaus neulafobiasta ja siitä, miten hän pystyy käymään verikokeissa.

14 Comments

  1. Laboratoriohoitajana tunnen ilmiön hyvin. Neulakammoiset tietenkin kiertävät minut kaukaa, jos vain voivat. Silti lievempiin ja kohtalaisen vaikeisiin tapauksiin törmään säännöllisesti. Monesti taustalla on huonosti sujunut verinäytteen otto tai vastaava lapsena. Muuten neulakammoiset vaikuttavat olevan aivan tavallisia ihmisiä; nuoria tai vanhoja, miehiä tai naisia, rotevia tai ruipeloita.

    Pelkääminen on yksi juttu, toinen on se heikotus tai pyörtyminen. Usein potilaat osaavat varoittaa, mutta toisinaan se yllättää heidätkin. Kokemus on opettanut huomaamaan ensioireet, mutta vasovagaalireaktio on haaste näytteenottajallekin.

    Tämä oli kommentti neulan toiselta puolelta.

    • Mielenkiintoinen kommentti, kiitos! Itselläni muistaakseni ensimmäinen vasovagaalireaktio tuli, kun otettiin yli 20 purkkia verta kerralla ollessani noin 21-22-vuotias. Se tuli vasta puolivälin jälkeen, joten ajattelin, että kyse oli vain siitä, että niitä purkkeja oli niin hurja määrä. Sitten kun sama reaktio tuli papakokeessakin niin tajusin, että okei, tämä on vasovagaalireaktio.

      Vasta myöhemmin sain kuulla, että sitä kutsutaan myös nimellä neulafobia, vaikka enhän minä näiden reaktioidenkaan jälkeen alkanut mitään pelätä. Ja silloin tajusin myös, että se huonovointisuus jonka sain lukiessani esimerkiksi selkäydinpunktion jälkeen annettavasta veripaikasta oli osa samaa ilmiötä.

      Oletko koskaan todistanut mitään vaikeampaa reaktiota kuten tajunnan menetystä (pidemmäksi aikaa kuin vain pyörtyminen), sydänpysähdystä tai kouristuksia?

      • Yhden kerran olen nähnyt hyvin lievää kouristelua. En ole edes kuullut sen vakavammista oireista. Niiden täytyy siis olla todella harvinaisia.

        • Joo, pakkohan sen on olla harvinaista, koska muuten nuo oireet olisivat yleisesti tiedossa. Tuosta tekstissäni linkatussa, FindArticlesissa olevassa tieteellisessä artikkelissa sanotaan kuitenkin kouristuksista:

          “Convulsions during vasovagal fainting, which are much more frequent than commonly realized, are a general response of the central nervous system (CNS) to the cerebral hypoxia of vasovagal shock. Of 84 blood donors who fainted, 14.3% had prominent tonic–clonic episodes, and another 27% had tonic muscular rigidity.(38)”

          Lähteeksi on annettu tämä: Lin JT-Y, Ziegler DK, Lai C-W, Bayer W. Convulsive syncope in blood donors. Ann Neurol 1982; 11:525-8.

          • Kun potilas pyörtyy kesken kaiken, ei tule tehtyä erityisen tarkkoja havaintoja lihasjäykkyydestä. Huomio kiinnittyy omaan ja potilaan turvallisuuteen.

            Pitääpä kysellä työkavereilta miten usein he ovat nähneet kouristuksia. Pyörtymisetkään kun eivät ole ihan jokapäiväisiä.

      • Sydänpysähdystä taas on melkein mahdotonta osoittaa seuraukseksi pistämisestä. Verikokeita otetaan sairaista ihmisistä niin usein, että aivan pakostakin joskus sydänpysähdys tapahtuu juuri silloin.

      • Päälle tulee tietenkin kanyylien laittamiset, injektiot ja muut toimenpiteet.

  2. Mielenkiintoinen sivu, en ole aikaisemmin asiasta juuri lukenut vaikka neuloja olen pelännyt niin kauan kun muistan.. Taju lähtee lähes poikkeuksetta hemoglobiinia ottaessa, verikokeissa tai rokotuksissa. Onneksi asiasta uskallan nykyään 24 vuotiaana sanoa, helpottaa omaa oloa olla makuu asennossa enkä säikyttele lääkäreitä! Olen pyörtynyt myös kesken oppitunnin lukiessani neuloista, saman reaktion aiheuttaa myös viiltämällä tulleet haavat esim vahingossa veitsellä käteen pieni haava. Turhauttaa kun en ikinä pääse tästä eroon.. Nykyään en enää menetä yöunia mahdollisen terveystarkastuksen lähestyessä mutta kyllä se silti ahdistaa.. Tatuointi ja lävistyksiä löytyy runsaasti, kaikkia pelänny hullunu ja pyörtynyt osassa!

  3. Itseltäni lähti ensimmäisen kerran taju hepatiittirokotuksen yhteydessä: Pistely vaelsi käsivarresta sormiin, jonka jälkeen alkoi heikottaa ja silmissä pimeni. Heti kun olin taas tolpillani kävin puoli-istuvassa asennossa normaalissa verikokeessa ilman ongelmia. Minulla ei ole koskaan ollut neulakammoa ja verta on otettu usein. Nuorempana kävin koekaniinina lääketesteissä, joissa sain joskun verikokeessa jopa pistää itseäni. Muutama vuosi sitten lähti taas taju: Hoitaja ei oikein saanut verta vaikka suoneni ovat hyvin “antavat”. Jonkin aikaa sitä neulan edestakaisin survomista katselin ja ehdotin, että otetaan suosiolla siitä viereisestä suonesta, kun siitä on aina niin hyvin verta saanut. Hetken päästä totesin hoitajalle, että nyt heikottaa, jonka jälkeen silmissä sumeni. Mielenkiintoista olisi tietää, millä mekanismilla taju lähtee. Itselläni on hyvin alhainen leposyke – en tiedä vaikuttaako asiaan. Täytynee ottaa ensi kerralla tallentava sykemittari mukaan ja katsoa millaiset lukevat tulee…

    • Periaatteessa sinulla on “neulakammo” kuten minullakin, vaikka et pelkää neuloja, jos ne voivat joskus aiheuttaa vasovagaalisen reaktion. Sen takana on verenpaineen lasku (joskus mahdollisesti sydämen rytmihäiriöt).

      En tiedä, vaikuttaako alhainen sykkeesi asiaan. Minulla oli aiemmin (sydänlihastulehduksen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia) yli 90 leposyke ja silti kärsin vasovagaalireaktioista.

      Pyydä jatkossa rokotteet ja verikokeet makuuasennossa. Vaikkei reaktio tulisikaan läheskään aina, tuo estää sen usein kokonaan.

  4. Itselläni tuli sydän pysähdys. Oltiin laittamassa olkaniveleen varjoainetta. Esilääkitys oli, ei auttanut. Muistan kun hoitaja huusi apua ( tämä krampaa) seuraavaksi havahdun kun ympärillä ihmisiä ja rinta täynnä lätkiä. Yritin tiedustella mitä tapahtui, mutta tietoja en saanut. Sain sitten lähteä siitä kotiin

    • Huh, aika hurjaa. Siis sinulla pysähtyi sydän mutta elvytyksen jälkeen lähettivät heti kotiin? Luulisi että olisi joutunut valvontaan tai ainakin saisi jutella jonkun hoitajan kanssa, luulisi tämän olevan jo traumatisoivaakin. Toivottavasti tieto on asianmukaisesti merkitty papereihisi.

  5. Täällä yksi, jonka pyörtyilyt ja paniikkikohtaukset on vaihtuneet kouristuskohtaukseen tilanteessa. Jos on todella sairas niin verikokeen oton kestää paremmin. Nyt on pari akuuttia tilannetta ollut, kun on joutunut hakeutumaan ensiapuun ja on otettu pari verikoetta. Aluesairaala lähetti Acutaan, kun kramppasin eivätkä uskaltaneet yrittää. Edellisellä kerralla olinkin sairaampi niin reaktio ei ollut niin raju. Acutassa ihmeteltiin että eikö todella ole epilepsiaa vaan “vain” pelkoreaktio. Sain lähetteen jo terapiaan, koska haluaisin alkaa selvitellä omituisia reaktioita lääkeaineille, mutta allergiapoli ei oikein voi auttaa jos ei voi ottaa yhtään verikoetta. Esilääkityskin on ongelma, koska yhtä kokeiltiin ja ei tehonnut ja siitä sitten tuli uusi lisäys allergialistallekkin. Mutta ilmeisen harvinaista on, kun ei oikein mitään kommentoitu ensiavussakaan.

Leave a Reply

Required fields are marked *.