Pakko kai se on nyt itselleen myöntää: minulla on neulafobia, vaikka en pelkää neuloja. Miten se on mahdollista?

Neulakammo (needle phobia tai trypanofobia) on siitä hassu termi, että se viittaa ihmisiin, jotka pelkäävät neuloja sekä sellaisiin, jotka eivät niitä pelkää, mutta voivat saada niistä ikävän vasovagaalireaktion, jonka aiheuttaa parasympaattinen hermosto, sympaattisen hermoston vastavaikuttaja. Sen seurauksena verenpaine romahtaa ja tajunta voi mennä. Pahimmillaan voi seurata kouristuksia ja jopa kuolema, mutta jälkimmäinen on onneksi hyvin harvinaist. Reaktio voi tulla heti tai jopa tuntien viiveellä.

Jos minulta otetaan verikokeita istuviltaan, saan lähes aina vasovagaalireaktion. Silmissä alkaa sumeta, heikottaa, oksettaa, hiki valuu. Siksi pyydänkin kokeet aina tehtäväksi makuuasennossa. Pelkkä makuuasento ei kuitenkaan vielä takaa, ettei reaktiota tule. Papakoe tehdään makuuasennossa ja siinä sain silti reaktion.

Silti en pelkää neuloja. En ole koskaan epäröinyt mennä rokotuksiin enkä verikokeisiin, en edes silloin kun tiedossa on ollut 25 purkkia (täällä Hollannissa veret käytetään paljon säästeliäämmin kuin Suomessa, joten purkkimäärätkin ovat selvästi vähäisempiä). Olen myös harkinnut sairauteeni hoitoja, jotka vaatisivat joko suonensisäistä annostelua tai sitä, että pistäisin itse itseäni.

Osa neulafoobikoista kuitenkin pelkää. Pahimmillaan ihmiset sortuvat jopa väkivaltaan tai hyppäävät ikkunasta (kirjaimellisesti!) välttääkseen neulanpiston.

Voisi kuvitella, että psykoterapia tai hypnoosi olisi tehokas apu piikkikammoon. Se voikin lievittää pelkoreaktiota, mutta ei itse vasovagaalista reaktiota. Terapiassa ongelma on myös se, että pelkkä neuloista puhuminen tai niiden ajatteleminen voi saada verenpaineen laskemaan (ja tämä tosiaan voi harvoilla ihmisillä olla jopa vaarallista). Kehon rentouttaminen puolestaan jopa lisää riskiä verenpaineen romahtamiseen.

Itse jouduin tämän reaktion nolona huomaamaan hankittuani viime viikolla verensokerimittarin (minulla on siis hypoglykemia, ei onneksi diabetes). Ajatus siitä, että joudun pistämään sormeeni pikkuriikkisellä neulalla on ihan okei. Ongelmat tulivat kuitenkin siinä vaiheessa, kun aloin lukea laitteen käyttöohjeita. Olen lukenut elämässäni kymmeniätuhansia sivuja lääketieteellistä kirjallisuutta, mutta tankatessani ohjeita siitä, miten törkkäisin itseäni tällä minikokoisella piikillä, minun tuli erittäin huono ja heikottava olo.

Onneksi itse homma meni lopulta vaivatta. Mieheni luki ohjeet huolellisesti läpi ja tarjoutui jopa piikittämään itseään ensin. Näin teimmekin ja pystyin jopa katsomaan tapahtumaa ongelmitta. Sen jälkeen tein saman itselleni, hieman kädet hikoillen, mutta ongelmitta. Se ei tuntunut juuri miltään. Verenpainekaan ei laskenut ainakaan havaittavasti.

Neulakammon uskotaan olevan ainakin osittain geeneissä, sillä sitä esiintyy usein samassa perheessä. Jopa 10 % väestöstä (5-20 %) on arvioitu kärsivän jonkinasteisesta neulafobiasta. Monella heistä se vaarantaa terveyden, vaikka verenpaine ei laskisikaan vaarallisen paljon.

Pahin yhdistelmä on tietysti se, jos neulapelkoinen sairastuu simerkiksi ykköstyypin diabetekseen, mutta ei pysty pistämään itseensä insuliinia. Moni jättää verikokeet ja rokotukset, jopa syöpähoidot väliin. Tuskin vaikea, adrenaliinipistosta vaativa allerginen reaktio + piikkikammokaan kovin hyvä yhdistelmä on, varsinkin jos verenpaine on jo laskemassa.

Lääkärien ja läheisten naureskelu, epäily tai pahimmillaan esimerkiksi ihmisen tahdonvastainen kiinnipitäminen voivat pahentaa pelkoa entisestään! Neulafoobikko ei ole typerä, lapsellinen tai nössö. Kyseessä ei välttämättä ole edes lainkaan psyykkinen reaktio, vaikka ihminen itse uskoisikin näin olevan!

Auttaako neulojen pelkoon mikään? Osalla ihmisistä pelon/vasovagaalireaktion syynä on se, että pisto aiheuttaa enemmän kipua kuin muille ihmisille. Tähän on kehitetty erilaisia puudutusvoiteita sekä värinällä ja kylmyydellä kipua lievittävä Buzzy. Näistä kertoo lisää ansiokas Needle Phobia Page. Jääpalakin voi auttaa. Joskus suositellaan rauhoittavia lääkkeitä, verenpainetta nostavia lääkkeitä, beetasalpaajia tai sydänlääke atropiinia ennen pistotapahtumaa.

Verenpaineen laskua voi yrittää estää hoitamalla pistokset makuuasennossa ja mahdollisesti vielä jalat kohotettuina. Lisäksi lihasten jännittäminen ja jalkojen ristiminen auttaa – mutta itse pistoskohta pitäisi kuitenkin pitää rentona, mikä on jossain määrin vaikeaa ja tätä suositellaankin harjoittelemaan etukäteen.

Kannattaa lukea myös kuolemaan johtavaa hermostosairautta sairastavan Bethin kuvaus neulafobiasta ja siitä, miten hän pystyy käymään verikokeissa.