Olen kirjoittanut neulakammosta aiemmin, mutta nyt omia kokemuksiani neuloista. Vuosien haaveilun jälkeen sain viime viikolla vihdoin kokeiluun B12-vitamiini-injektiot.
B12:lla hoidetaan paitsi ko. vitamiinin puutosta, myös useita neurologisia sairauksia, kuten MS-tauti ja CFS/ME. Se mm. vähentää nitrosatiivista stressiä, tehostaa joitain immuunijärjestelmän osia ja voi parantaa punasolujen muotoutuvuutta. Suomessa tämä on melko harvinainen hoito, mutta täällä Hollannissa varsin yleinen.
No, intoni kyllä hieman laantui kuullessani, että ei, kyseessä ei olekaan kynäruisku, kuten olen kuvitellut, vaan ihan tavallinen injektioneula, joka pitää itse kasata. Mutta en minä voi antaa moisen nössöilyn tulla itseni ja mahdollisesti tehokkaan hoidon tielle – lääkärini ja monien muiden lääkärien mukaan se auttaa jopa puolta CFS/ME:tä sairastavista.
Lääkärini neuvoi lihaksensisäisen pistoksen antamisen reiden sivuun ja se sujui sinänsä mallikkaasti. Yhtään ei sattunut, hyvä jos tunsin lainkaan mitään, koska neula oli erittäin ohut.
Pistämisen jälkeen seurasi kuitenkin vasovagaalireaktio, eli verenpaine alkoi laskea, mistä aiheutuu voimakas heikotus ja huonovointisuus. Uskoakseni kyseessä oli nimenomaan se, että jouduin katsomaan neulaa. Jouduin käymään hetkeksi makuulle.
Kotona jännitti, mutta kokeilin pistää makuuasennossa jalat ylhäällä. Tämä näyttäisi estävän vasovagaalireaktion kokonaan, ainakin toistaiseksi (takana on vasta kolme itseannettua piikkiä). Valitettavasti neulaa pelkääville tämäkään ratkaisu ei taida auttaa, mutta jos ongelmana on vain verenpaineen lasku, voin suositella.
Ainakaan vielä en ole havainnut hoidosta mitään vaikutusta. Jos ei muuta, ainakin olen voittanut itseni. Moni sanoo, ettei pystyisi koskaan piikittämään itseään ja injektioruiskuilla on hurjia konnotaatioita suuntaan jos toiseenkin. Toisaalta moni pistää itseään päivittäin, oli kyseessä sitten insuliini tai vaikkapa verta ohentava hepariinijohdannainen.