Hankala potilas vai hankala sairaus



Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

May 18, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Piikki pistävä

Olen kirjoittanut neulakammosta aiemmin, mutta nyt omia kokemuksiani neuloista. Vuosien haaveilun jälkeen sain viime viikolla vihdoin kokeiluun B12-vitamiini-injektiot.

B12:lla hoidetaan paitsi ko. vitamiinin puutosta, myös useita neurologisia sairauksia, kuten MS-tauti ja CFS/ME. Se mm. vähentää nitrosatiivista stressiä, tehostaa joitain immuunijärjestelmän osia ja voi parantaa punasolujen muotoutuvuutta. Suomessa tämä on melko harvinainen hoito, mutta täällä Hollannissa varsin yleinen.

No, intoni kyllä hieman laantui kuullessani, että ei, kyseessä ei olekaan kynäruisku, kuten olen kuvitellut, vaan ihan tavallinen injektioneula, joka pitää itse kasata. Mutta en minä voi antaa moisen nössöilyn tulla itseni ja mahdollisesti tehokkaan hoidon tielle – lääkärini ja monien muiden lääkärien mukaan se auttaa jopa puolta CFS/ME:tä sairastavista.

Lääkärini neuvoi lihaksensisäisen pistoksen antamisen reiden sivuun ja se sujui sinänsä mallikkaasti. Yhtään ei sattunut, hyvä jos tunsin lainkaan mitään, koska neula oli erittäin ohut.

Pistämisen jälkeen seurasi kuitenkin vasovagaalireaktio, eli verenpaine alkoi laskea, mistä aiheutuu voimakas heikotus ja huonovointisuus. Uskoakseni kyseessä oli nimenomaan se, että jouduin katsomaan neulaa. Jouduin käymään hetkeksi makuulle.

Kotona jännitti, mutta kokeilin pistää makuuasennossa jalat ylhäällä. Tämä näyttäisi estävän vasovagaalireaktion kokonaan, ainakin toistaiseksi (takana on vasta kolme itseannettua piikkiä). Valitettavasti neulaa pelkääville tämäkään ratkaisu ei taida auttaa, mutta jos ongelmana on vain verenpaineen lasku, voin suositella.

Ainakaan vielä en ole havainnut hoidosta mitään vaikutusta. Jos ei muuta, ainakin olen voittanut itseni. Moni sanoo, ettei pystyisi koskaan piikittämään itseään ja injektioruiskuilla on hurjia konnotaatioita suuntaan jos toiseenkin. Toisaalta moni pistää itseään päivittäin, oli kyseessä sitten insuliini tai vaikkapa verta ohentava hepariinijohdannainen.

May 14, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Taas yksi arvostelu

Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjasta on arvostelu Kilpirauhasblogissa. Blogaaja kuvaa kirjaa näin:

Kirja auttaa tunnistamattomista oireista kärsiviä, mutta se on samalla tiivis paketti harvinaisista ja huonosti tunnistetuista pitkäaikaissairauksista niin diagnosoiduille potilaalle, lääkäreille, muillekin terveydenhoitoalan työntekijöille, omaisille kuin kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneille.

Kirjan lukemisen hän sanoi olevan “rankka mutta myös virkistävä kokemus”. Se kuulostaa paljolti siltä, mitä lähdin hakemaan.

May 8, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Medikalisointia 1700-luvulla

Medikalisointi tarkoittaa sitä, että ihmiselämän tavallisia asioita aletaan pitää sairauksina. Esimerkiksi autoilijoiden kiukkuiselle käytökselle eli “road ragelle” on luotu lääketieteellinen nimi. Feministit valittavat siitä, että kuukautisista, raskaudesta ja vaihdevuosista on länsimaissa yritetty tehdä sairauksia.

Medikalisoinnin takana ovat usein lääkeyhtiöt, joiden kannalta on tietysti eduksi, mitä enemmän sairauksia on luokiteltu ja siten voidaan myös hoitaa lääkkeillä. (Toisaalta esimerkiksi raskauden medikalisointiin ei liity niinkään lääkkeitä.)

Medikalisointi ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö. Käännän parhaillani kirjaa, joka kertoo masturboinnista, paljolti sen historiasta. Mielenkiintoisin esiin tullut tarina kertoo brittiläisestä kirurgista John Martenista, joka sai pelottelunsa masturboinnin vaaroista iskostettua länsimaiseen kulttuuriin.

Vuonna 1712, kolmesataa vuotta sitten, Marten julkaisi teoksen, jonka mukaan onania eli itsesaastutus oli uusi, vaarallinen sairaus. Hänen ajatuksiaan julkaistiin laajalti niin lääketiedelehdissä kuin sanomalehdissäkin.

Tiedä sitten, mikä Martenin todellinen motivaatio oli, mutta taitavasti hän osasi pelottelullaan rahastaa. Hän nimittäin osti mainostilaa lehdistä, jotka julkaisivat hänen tekstejään, ja mainosti niissä kehittämiään salvoja, tippoja ja hoitokeinoja niin naisten kuin miestenkin masturbaatioon.

Bisnesmielessä harjoitettu medikalisointi on siis ollut dokumentoitu ilmiö jo ainakin 300 vuotta. Martenin oppien varjokin on yhä havaittavissa yhteiskunnassa. Harva enää uskoo, että “itsesaastutuksesta” kasvaa karvoja käsiin, tulee sokeaksi tai tuhoaa selkärankansa, mutta kovin kauaa siitä ei ole, kun näihin myytteihin vielä uskottiin.

May 4, 2012
by Maija Haavisto
4 Comments

Luottamuksesta

Luin eilen hyvin surullisena siitä, miten suomalaisessa rokotetutkimuksessa oli epäonnistuttu. Ohjelmointivirheen takia osa lapsista sai ylimääräisiä rokotteita (eivätkä ilmeisesti jotkut saaneet kaikkia tarvittavia rokotteita, jos oikein käsitin).

En niinkään ole huolissani siitä, että nämä ylimääräiset rokotteet aiheuttaisivat jotain suuria haittoja. Kyse on paljon suuremmasta asiasta: luottamuksesta. Monella suomalaisella se meni niin THL:ään kuin rokotteisiinkin jo aiemmin, kiitos sikainfluenssarokotteiden aiheuttaman narkolepsian. Tämä uutinen tuskin ainakaan parantaa asiaa.

En tiedä, miten jatkossa Suomessa saadaan rokotetutkimuksiin osallistujia. Ymmärrän kyllä, ettei vanhempia välttämättä tämän jälkeen huvita antaa lastaan koekaniiniksi. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat puolestaan saattavat syyttää itseään.

Luottamus on terveydenhuollon perusta. Kun se menee, ei jäljelle jää paljoa. Itselleni luottamuksen menetys suomalaiseen terveydenhuoltoon aiheutti hyvin vakavia traumoja ja oli osittain syynä päätökseeni muuttaa pois Suomesta.

Oletko sinä menettänyt luottamuksesi THL:ään tai Suomen terveydenhuoltoon?

April 30, 2012
by Maija Haavisto
2 Comments

Refluksi on yhä huonosti tunnettu vaiva

Refluksitauti eli GERD on yksi aihe, joka on kiehtonut minua erityisesti lähiaikoina. Yhdellä kaverillani on laryngofaryngeaalinen refluksi, jota kukaan lääkäri ei onnistunut diagnosoimaan hänen pahoista ääniongelmistaan huolimatta. Minä sitten sen tajusin ja tähystys varmisti diagnoosin.

Vaikka refluksin pitäisi olla erittäin hyvin tunnettu vaiva, suuri osa refluksipotilaista jää ilman diagnoosia, koska refluksiin ei välttämättä liity lainkaan närästystä tai muita sille ominaisina pidettyjä oireita. Kaverini tavoin joillain on vain kurkun käheyttä tai kurkkukipua, limaa kurkussa ja ääni pettää. Oireet voivat muistuttaa jopa astmaa.

Pidemmän päälle hoitamaton refluksi voi aiheuttaa monenlaisia haittoja, niin ruokatorvessa, kurkussa kuin hampaillekin. Pahimmillaan seurauksena voi olla ruokatorven syöpä tai hammasproteesi. Siksi diagnoosin saaminen ja hoito on tärkeää.

Refluksiin tyrkätään lähes aina lääkkeeksi protonipumpun estäjä eli PPI-lääke kuten omepratsoli tai lansopratsoli. Hyvin monia ne eivät kuitenkaan auta, etenkään laryngofaryngeaalisessa refluksissa (kaverini oireita ne pahensivat), ja vaikka ne lievittäisivätkin oireita, mahahapon vähentämisessä jopa nollaan pitkäaikaiskäytössä on varsin runsaasti riskejä ja haittoja.

Jotkut saavat refluksiinsa apua betaiinihydrokloridista (joka lisää mahahapon eritystä) tai ruoansulatusentsyymeistä. Toisaalta vähähappoinen ruokavalio, esimerkiksi tomaatin, hedelmien ja happoisten juomien välttely, auttaa monia. Minttu rentouttaa mahaporttia ja siksi sitä on syytä vältellä.

Maidoton tai gluteeniton ruokavalio voi auttaa. Jos gluteenin välttely helpottaa happo-oireita, on syytä hakeutua tutkimuksiin keliakian takia, sillä refluksi on hyvin yleinen keliakiassa. Joskus refluksi voi olla jopa ensimmäinen oire keliakiasta.

Edellämainittu kaverini on saanut eniten apua punajalavasta (slippery elm), jota on saatavilla tabletteina, imeskelytabletteina ja teeksi tarkoitettuna kasvimateriaalina, jonka on sanottu maistuvan miedosti vaahterasiirapilta ja kaurapuurolta. En tosin tiedä punajalavan saatavuudesta Suomessa.

Sitrushedelmistä saatavan D-limoneenin on väitetty auttavan refluksiin jopa niin hyvin, että parin viikon käyttö poistaa oireet jopa kuukausiksi. Tästä on tehty yksi tutkimus, mutta sitä ei ole julkaistu missään lääketiedelehdessä, joten myyntipuheita uskoo ken tahtoo.

Jos näilläkään avuilla ei refluksista pääse eroon, sängyn päädyn kohottaminen voi auttaa selvästi. Myös mahdollisen tupakoinnin lopettaminen on hyvin tärkeää.

Jos sinulla on mitään kroonisia, selittämättömiä kurkun oireita, epäilet refluksia muuten tai haluat tietää lisää aiheesta, kannattaa ehdottomasti tutustua Suomen refluksin sivustoon.

April 27, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Uusia lääkkeitä autismiin?

Tällä viikolla on uutisoitu kahdesta uudesta potentiaalisesta lääkkehoidosta autismiin. Toinen lääkkeistä on IGF-1 eli insuliininkaltainen kasvutekijä 1, joka on kasvuhormonin vaikutusten tärkein välittäjä elimistössä.

Tutkimuksen otsikointi on sinänsä hieman harhaanjohtava, että sitä tutkitaan vain deleetio 22q13 -oireyhtymässä, johon sisältyy kyllä autisminkaltaisia oireita, mutta paljon muutakin, esimerkiksi tietynlaiset kasvonpiirteet sekä yleensä älyllinen kehitysvammaisuus. IGF-1:tä on tosin ehdotettu hoidoksi myös muuntyyppiseen autismiin, sillä autisteilla on usein matalat tasot.

Toinen lääkkeistä, GRN-529,, vaikuttaa glutamaattiin, erääseen aivojen välittäjäaineeseen. Kuten ihmiskokeet aloittava IGF-1:tä, sitäkin on toistaiseksi tutkittu vasta hiirillä, eli lääkkeen mahdollinen markkinoille tulo on vielä vuosien päässä, jos se tapahtuu koskaan. Eläimillä lääke näytti normalisoivan sosiaalista kommunikaatiota.

Autismi on lääkeyhtiöille houkutteleva alue. Yhdysvalloissa arviot sen yleisyydestä vain kasvavat kasvamistaan ja uusin arvio on 1/88 eli yli prosentti. Autismiinhan ei ole olemassa mitään “täsmälääkkeitä”, vaikka Yhdysvalloissa neuroleptit risperidoni (Risperdal) ja aripipratsoli (Abilify) onkin hyväksytty hoitamaan autististen lasten ärtyisyyttä.

Käytännössä koululääketiede hoitaa hankalasti käyttäytyviä autisteja erityisesti neurolepteillä ja muilla psyykenlääkkeillä (vaikka niihin liittyy paljon ongelmia). Joistain nootroopeista kuten pirasetaamista voisi alustavien tutkimusten mukaan olla apua, mutta niitä harvoin käytetään.

Vaihtoehtolääketieteellä konsteja löytyykin sitten enemmän, etenkin erilaiset vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja aminohapot sekä gluteeniton/kaseiiniton ruokavalio. Joidenkin tehosta on alustavaa näyttöä, toisista ei. Myös kelaatiota eli raskasmetallien poistamista elimistöstä on käytetty, vaikka se onkin erittäin kiistanalainen ja jopa vaarallinen hoito.

Käytännössä autismin hoito on eettisesti hyvin mutkikas alue. Suuri osa hoidettavista on lapsia ja toisaalta aikuinenkaan autisti ei välttämättä pysty kommunikoimaan suostumustaan hoitoon.

On usein vaikea sanoa, millaiset oireet haittaavat henkilöä itseään ja mitä halutaan hoitaa siksi, että ne ovat esimerkiksi vanhempien tai hoitajien kannalta ongelmallisia. Toiset autismiaktivistit (sekä vanhemmat että autistit itse) pitävät autismia vamman sijaan enemmän erilaisena tapana elää, mikä ei siis tarvitse parannuskeinoa. Toisaalta osa vaikeasti autistisista voi olla jopa hyvin väkivaltaisia.

Joskus autistien (ja esimerkiksi kehitysvammaisten) “ongelmakäytös” taas on seurausta jostakin vaivasta, jota tämä ei osaa kommunikoida mutta joka voitaisiin hoitaa, kuten autisteilla yleiset vatsavaivat. Joissain tapauksissa äkillisesti pahentuneiden käytösongelmien takana on ollut akuutti infektio.

Kannattaa lukea myös tämä blogitekstini.

April 23, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Kirja-arvostelu: Mielen ja rakkauden kasvit

Sinikka Piipon ja Ulla Salon kiehtovasti nimetty Mielen ja rakkauden kasvit tarttui pari vuotta sitten mukaani Kirjan ja ruusun päivästä pilkkahintaan, mutta päädyin lukemaan sen vasta nyt. Runsaasti valokuvilla ja vanhojen kasvikirjojen piirroksilla monivärikuvitetun kovakantisen opuksen normaalihinta on selvästi korkeampi, tosin nyt painos taitaa olla loppunut.

Olen lapsesta asti tykännyt lukea yrttikirjoja ja tämä vetosi minuun erityisesti sillä, että se kertoo myös kasvien vaikutusten tieteellisiä taustoja, esimerkiksi mihin kemikaaleihin vaikutukset perustuvat ja mihin välittäjäaineisiin tai reseptoreihin ne vaikuttavat. Myös biologinen ja kansanperinteen näkökulma käydään läpi – valitettavasti myös homeopatian.

Kirja on jaettu osiin, esimerkiksi adaptogeenit, afrodisiaakit, nootroopit sekä huumekasvit, vaikka moni kasvi tietysti sopisi useampaankin luokitukseen. Kirjan nimestä huolimatta kasveista listataan kaikki mahdolliset vaikutukset (esim. kipua tai vatsavaivoja lievittävät), ei vain mieleen vaikuttavat.

Huumekasveista kerrotaan ihailtavan neutraalisti ja etnobotaniseen tyyliin, varoituksetkin ovat useimmissa tyyliin “ei suositella alle 18-vuotiaille tai raskauden aikana”. Useiden aineiden laittomuudesta kirja ei kerro. Noin yleisesti kasvien haittoja, etenkin lääkeyhteisvaikutuksia, olisi kyllä voitu käsitellä enemmänkin.

Mielen ja rakkauden kasvit on sisällöltään hyvin mielenkiintoinen, mutta ei valitettavasti erityisen hyvin kirjoitettu, vaikka sisältö onkin järjestelty selkeästi. Kieli on melko tönkköä ja usein kliinistä (miksi sanoa inhiboida kun voi sanoa estää?) sekä täynnä anglismeja kuten noradrenaliinin nimittäminen norepinefriiniksi sekä runsaat z:t ja x:t kemikaalien nimissä.

Seassa on myös virkkeitä, jotka aiheuttivat nauruntyrskähdyksiä, koska niissä ei ole sisällöllisesti mitään järkeä! Kustannustoimittajaa olisi kaivattu. Kirjan tiedoissa on muutama selvä virhekin, esimerkiksi väite siitä, että ginseng sisältäisi B12-vitamiinia.

Kirjan lopussa on pitkä lähdeluettelo – joitain tieteellisiä artikkeleita, mutta etenkin yrttikirjoja – mutta valitettavasti niihin ei tekstissä viitata mitenkään. Ei puhuta yksittäisistä tutkimuksista, vaan vaikutuksista yleensä. On siis vaikea saada selville, mistä jokin tietty väite on peräisin.

Kirjaa voi kyllä suositella, onhan se kaunis ja kiehtova, mutta sillä varauksella, että kaikki tiedot kannattaa tarkistaa muualta. Mikä nyt tietysti on hyvä neuvo kaikkien lähteiden suhteen.

April 18, 2012
by Maija Haavisto
2 Comments

Sairastamista vai lomaa?

Sairauslomat ovat tänä keväänä herättäneet keskustelua useissa eri maissa. Vähän aikaa sitten esimerkiksi Jari Sarasvuo valitti, että “sairaslomaa saa liian helposti”. Iltalehti julisti tämän “saikuttelugateksi”.

VR kohautti kun paljastui, että yhtiö oli kuvannut sairauslomalla olevaa työntekijää (ja lopulta irtisanoi tämän). Tässä ei tosin ole mitään uutta. Monissa maissa sairausvakuutusyhtiöt tekevät tätä jo (ainakin sairauseläkeläisten kohdalla, pelkistä sairauslomista en ole varma). Tietysti voi olla, että vakuutuksen ottaja tähän sitoutuu jonkin pienen präntin kautta.

Täällä Hollannissa paljastui hiljan, että ihmisten sairauslomista yms huolta pitävät ja heitä takaisin töihin patistavat firmat (joita siis Suomessa ei ole, mutta täällä useimmat isommat yritykset käyttävät niitä) ovat luovuttaneet luottamuksellisia potilastietoja työnantajille. Käsittääkseni täällä pitkään sairauslomalla olleen kotiin saa myös tehdä tarkastuskäyntejä.

On ehdotettu, että ensimmäisestä sairauslomapäivästä ei maksettaisi korvausta. Ruotsissa tämä malli, joka otettiin käyttöön jo vuonna 1993, johti nopeasti sairauslomien vähenemiseen. Mahtaa olla hyvä juttu? En pysty mitenkään olemaan täysin samaa mieltä.

Sairauslomalla on funktionsa, muukin kuin lintsaus ja työnantajan tai Kelan kuormittaminen. Sen tarkoituksena on, että työntekijä voi rauhassa parantua sairaudestaan – ja esim. flunssan kohdalla se, ettei tämä tartuttaisi koko työpaikkaa.

Suomessa alkoholikulttuurin ollessa mitä on, moni ottaa sairauslomapäiviä esimerkiksi pitkittyneen juhlimisen takia. Toki muitakin syytä voi olla – vaikka päätä ei kolottaisikaan, jokin vaiva keksitään. Lisäksi korkeassa asemassa olevien on tapana paeta sairauslomalle, jos esimerkiksi työpaikasta tulee esiin epämiellyttäviä juttuja. (Tätä en tietenkään todellakaan hyväksy!)

Toisaalta moni ei kehtaa/uskalla olla töistä pois, vaikka olisikin sairas, tai ei ole poissa riittävän pitkään. Esim. em. IL-jutun gallupissa vain 14 % myönsi huijanneensa itselleen sairauslomaa, mutta varmasti useampi on huijannut itsensä sairaana töihin. Töitä on liikaa tai ajattelee olevansa korvaamaton, on yksityisyrittäjä eikä ole siihen varaa, tai on määräaikainen/koeajalla ja pelkää saavansa kenkää.

Jos ensimmäisestä sairauslomapäivästä tulee palkaton, voi moni kokea, ettei ole varaa olla sairas. Silloin ei edes tarvitse sairastua, kun voi jo stressata asiasta. Työtoveri yskäisi vieressäni, olenko nyt vaarassa menettää kokonaisen päivän palkan? Monelle se on iso raha.

Toisilla sairausloman karttajilla kyse on vain liian korkeasta työmoraalista, jota voisi kenties työriippuvuudeksikin kutsua. Töistä ei saa olla pois, kunhan vain henki pihisee. Tällainen mentaliteetti voi tulla kalliiksi.

Jotkut ylpeilevät sillä, etteivät ole pitäneet lomaa kymmeneen vuoteen. Haudassa saa ehkä levätä, mutta siellä lomailu tuppaa olevaan vähän mälsää.

Monesti “turha” sairauslomailu on todellisuudessa merkki siitä, että työpaikan ilmapiiri on kestämätön. Toiset taas lorvailevat työpaikallaan, vaikka ovatkin töissä. Se kiinnittää huomiota selvästi vähemmän kuin fyysinen poissaolo.

Jos Iltsikan kyselylukemia on uskominen, laiskottelu on selvästi yleisempää kuin turha sairauslomailu – 47 % myönsi “esittäneensä ahkeraa pomolleen”. Pahimmillaan töitä ei ole tehty yli 10 vuoteen!

P.S. Itsehän olen ollut aikoinaan kuukausia sairauslomalla saamatta penniäkään sairauspäivärahoja. Pystyin hädintuskin kävelemään ja pieninkin ponnistus vei vuorokaudeksi vuodelepoon. Mutta Kelan shamaanithan kykenevät ihmeparantamaan minkä tahansa sairauden, oli sitten minkälaiset EKG:t, magneettikuvat tai muut tutkimustulokset tahansa.

April 13, 2012
by Maija Haavisto
2 Comments

Miltä tuntuu masennus?

Monia kroonisia sairauksia on hyvin vaikea kuvailla sanallisesti. Se koskee oikeastaan kaikkia subjektiivisia oireita – uupumusta, keskittymisvaikeuksia, kroonista kipua… – mutta aivan erityisesti masennusta.

Olen itse ollut aikoinaan masentunut noin vuosina 1992-2003, mutta en silti muista, miltä se tuntuu. Ehkä ihan hyvä niin. Masentunut ei muista, millaista on olla ei-masentunut, eikä ei-masentunut pysty tavoittamaan masennuksensa tunnetilaa. Entä sitten sellainen, joka ei koskaan ole ollut masentunut?

Masennusta on tietysti hyvin erilaista. Lääketiede asettaa sille nimiä kuten lievä, keskivaikea, vaikea, psykoottinen, melankolinen, epätyypillinen. Ihmisiä on kuitenkin hankala karsinoida näin.

Lähiaikoina on tullut vastaan useita nettisivuja, jotka yrittävät selittää masennusta osittain kuvallisessa muodossa. Yksi on Pinterest-sivu How Depression Really Feels, jossa mielestäni on paljon kliseistä ja turhaa matskua, mutta myös varsin toimivia kuvia.

Yksi Pinterestiin linkatuista kuvista on suositun blogin/nettisarjakuvan Hyperbole and a Halfin kuvitetusta blogimerkinnästä Adventures in Depression. Minusta tikku-ukkomaiset kuvat teksteineen onnistuvat varsin hyvin tavoittamaan masennuksen ytimen. Sitä mieltä tuntuu olevan myös suuri osa 4 264 kommentoijasta.

Suomeksi masennusta on käsitellyt nettisarjakuvassaan esimerkiksi kirjailija Kirsti Ellilä, jonka osuvasti nimetyssä Kulkeeko henki -sarjakuvablogissa on paljon hyviä kiteytyksiä.

Miten masennusta voi mielestäsi kuvata ulkopuoliselle? Vai voiko sitä edes? Toimiiko siihen parhaiten kuva vai tarina, vai ehkä jokin muu media (video, musiikki)?

April 10, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Umpparileikkaukset (melkein) historiaa?

Viime viikolla uutisoitiin, että uuden katsausartikkelin mukaan paras hoito komplisoitumattomaan umpilisäkkeentulehdukseen ei yllättäen olisikaan leikkaus – vaan antibiootit. Useimmissa tapauksista tulehdus paranee pelkillä antibiooteilla. Osalla sairaus uusii ja tarvitaan lisää antibiootteja tai päädytään lopulta leikkaukseen, mutta umpisuolen puhkeamisia tai muita vakavia haittoja esiintyi yllättävän vähän.

Ei ole selvää, voiko tutkimuksesta todella vetää sen johtopäätöksen (kuten tuonkin jutun otsikossa tehtiin), että antibiootit ovat paras hoito umpisuolentulehdukseen. Sen sijaan se kyllä kyseenalaistaa sen yleisen dogmin, jonka mukaan leikkaus on ainoa järkevä hoito ja antibiooteilla yritetään pärjätä vain silloin, kun leikkaukseen liittyisi isoja riskejä tai se ei olosuhteiden takia ole lainkaan mahdollinen.

Umpilisäkkeen poisto on varsin turvallinen rutiinileikkaus. Isompia ongelmia esiintyy yleensä vain niillä, joiden umpisuoli on jo puhjennut ja jotka siis edelleen tarvitsevat kiireellisen leikkauksen hengen pelastamiseksi. Tutkimuksessa antibiooteilla hoidetuilla oli kuitenkin melkein kolmannes vähemmän komplikaatioita.

Uutinen on joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen. Lääketieteessä on paljon dogmia, joista monet ovat vanhempia kuin kunnon tieteelliset tutkimukset. Toiset perustuvat ainoastaan ns. maalaisjärkeen, joka lääketieteessä usein toimii hyvin huonosti, huonommin kuin mielestäni lääkärit tai potilaat kummatkaan osaavat aavistaa.

Joskus voi käydä jopa niin, että standardina pidetty hoito osoittautuukin huonommaksi kuin ei hoitoa lainkaan. Esimerkiksi viime syksynä uutisoitiin, että Yhdysvalloissa tyypillinen idiopaattisen keuhkofibroosin (IPF:n) kolmoishoito (asetyylikysteiini, prednisoni ja atsatiopriini) olikin kaikilla mittareilla murskaavasti lumelääkettä huonompi – esimerkiksi paljon enemmän sairaalapäiviä sekä yli 10-kertainen kuolleisuus.

Tällaiset tutkimustulokset ovat erittäin tärkeitä. Monet muutkin nykyään käytössä olevista hoidoista ennen pitkää osoittautuvat paljon kuviteltua huonommiksi. Itse uskon, ettei mene kauaakaan, kun ihmetellään, miten joskus on voitu ajatella, että autoimmuunisairauksia immuunijärjestelmän toimintaa lamaavilla lääkkeillä olisi hyvä idea.

Dogmia liittyy myös monien eri sairauksien diagnoosiin. Esimerkiksi päänsärkyjen sekä poskiontelontulehduksen diagnostiikkaan liittyy monia uskomuksia – X viittaa siihen, että aiheuttajana on Y – jotka on myöhemmin osoitettu vääriksi. Valitettavasti monet lääkärit saattavat jatkaa dogmien seuraamista vielä kauan, jopa vuosikymmeniä, sen jälkeen, kun ne on osoitettu vääriksi, koska harva lääkäri lukee tieteellisiä tutkimuksia.

Hiljattain luin W. Somerset Maughamin (joka opiskeli vuosia lääkiksessä) 1915 julkaistun klassikkoromaanin Of Human Bondage, joka on mielenkiintoinen ajankuva etenkin lääketieteen osalta. Siinä eräs vanha lääkäri ei millään halua uskoa aseptiikkaan (steriiliyteen), vaan pitää sitä ohimenevänä muotivirtauksena.